Vaihtoehto työlle

Parasta nykyään elämässä on herätä aamuisin kainaloon käpertyneen oman kullan vierestä ja antaa tälle otsalle hellä pusu. Voisin menettää osan miehisyydestäni ja sanoa sen olevan ihanaa.

Mutta loma. Tuo rentoutumisen ja vapaan ajanjakso, ihanuuden alku. Tosiasiassa se on kaiken stressin alku. Viikkoja, ettei kuukauksia ennen pohditaan mitä tehdään lomalla. Onhan se aika, jolloin itse päätät miten aikasi käytät.

Viiletetään paikasta toiseen kauheella kiireellä energiaa säästämättä. Mennään kaupungista toiseen, huvipuistosta Tallinnaan ja shoppailemasta vanhempia tapaamaan.

Onko sitä pakko stressata aikatauluista, ihmisistä ja rahasta. Oikeesti, miksi ei vain voisi olla ja istua vaikka tuolissa ottamassa aurinkoa tai nauttimassa kylmää olutta pienen kuppilan terassilla tapajuoppojen ympäröimänä. Näin ainakin itse päätin pitää lomani.

Voisi ehkä palata sitten näppäimistön ääreen taas loman jälkeen.

Viileän Karhun korkaten,

Jääkarhunen


>> Kapasiteettiyksikkö - Lomalla

Helvetistä itään

Seison Aleksanterinkadulla erään rakennuksen kulmassa. Aurinko paistaa, on kesäinen ilma. Siristän silmiäni ja seuraan kadun tapahtumia.

On hauska seurata ihmisten tekemisiä ja kiirettä vilkkaalla kadulla. Kello on keskellä ruuhka-aikaa ja ihmisten päät vilisevät päiden massassa. On pyöräilijää, joka tuskissaan yrittää ohittaa ihmismassan muuria kenenkään väistämättä tai antamatta tilaa. Rullaluistelija vaikean näköisesti taituroi täristen mukulakivillä, välittämättä luultavammin syntyvästä aivovauriosta. Taksit hönkäilevät ja tööttävät päättömästi juoksenteleville jalankulkijoille. Raitiovaunun kuljettaja pohtii ajaako päälle, tööttääkö vai myöhästeleekö aikataulusta.

Katu on hektinen. Hetken jaksan seurata sen tapahtumia kunnes suljen silmäni ja nautin vihdoin lämpimästä auringosta.

En vieläkään ole tottunut pääkaupunkiseudun oloihin. Sen kiireeseen ja hektisyyteen, vaikkakin se samainen asia tekee omasta työstä paljon mielenkiintoisempaa.

Kuitenkin enemmän pidän näistä asetetuista stereotypioista. On niitä Taneli Tenuja, Niilo Narkkeja, Alimuhammadjihadjihadrintintinejä, Pekka Perus-Suomalaisia, Muhamed Mustamiehiä, Martta Mummoja ja Birgitta Bisnesnaisia.

Olennaista on tietysti myös se missä asuu.

Itä-Helsinki on vieläkin stereotypioiden aarremaa. Jo astuminen Vuosaaren metroon esittää komean rivin kyseisiä tapauksia, puhumattakaan Mellunmäen metrosta.

Ok, paljastan asuvani Itä-Helsingissä. Linnani on kuitenkin nykyisin lähellä Vantaan rajaa, kaukana sivistyksestä, keskellä viidakon lakeja. Ajattelin muuttaessani, että joudun vielä puukotuksen, pahoinpitelyn tai raiskauksen (vaikka mies olenkin) uhriksi. Harmikseni, stereotypiat on kaikonnut asuinalueeltani. Tämä näyttää olevan normaali lähiö. En olisi uskonut. Pyöräkin on vielä tallella...

Kuulen, näen ja koen täällä kuitenkin enemmän sellaista mitä vaan muualla Suomea juurikaan et näe.

Lomaa odotellessa,

Jääkarhunen


>> Kotiteollisuus - Helvetistä itään

Sankarit

"Keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarimiehet, jotka rahaa kadunkulmalla kerjäävät?"
J. Karjalainen - Sankarit


On se tuo Jukka hienot lyriikat aikoinaan kehitelly. Nyttemmin aika ajankohtaiset.

Nykyisessä kotikaupungissa tulee vastaan mitä mielenkiintoisempia ihmisiä. Työn oheessa tulee tutuksi myös nämä oman elämän sankarit - kerjäläiset ja kodittomat. Polvillaan kerjäävät muutamia lantteja säässä kuin säässä ja vaeltavat useita kilometrejä mustalla maalla ilman valituksia. Elämä on varmasti kovaa.

Sinäänsä surullista, että joku joutuu kokemaan kyseisen tilanteen. Yhteiskuntaahan asia nyt ei kiinnosta muulla tavalla kuin, että ne ihmiset olisi saatava äkkiä piiloon julkikuvasta. Pilaahan se kaupungin imagon.

Toisaalta olisihan se hyvä, että yhteisistä verorahoista autetaan tätä ihmisryhmää selvitymään tilanteestaan eteenpäin. Sitä joskin voitaisiin rajoittaa, jos he eivät halua korjata itse tilannettaa niin kuolkoot. Tosin sekin synnyttää pieniä huolia yhteiskunnalle...

Itse näen työttömät lähinnä laskoina selkärangattomina. Kokemus kertoo, että töitä saa jos haluaa ja jaksaa tehdä. Ei se ole siitä kiinni, etteikö niitä ole vaan siitä, että työpaikan pitäisi olla kymmenen metrin päässä omasta kotiovesta. Tämä asenne nyt alkaa tarttumaan myös itseeni, valitettavasti.

Se tietysti on aika loogista kun ajattelee ihmisen ajatusmaailmaa. Ei meillä pyörääkään olisi jos ihminen ei olisi halunnut tehdä asioita helpommin.


Onneksi ongelmat tietää osalle ihmisistä töitä. Pidetään asiat balanssissa.

Töitä jatkaen,

Jääkarhunen


>> Survivor - Eye Of The Tiger